Vaihteiden tarkoitus on helpottaa pyöräilyä vaihtelevassa maastossa. Ilman vaihteita jyrkkien mäkien nousu ja vastatuuleen polkeminen on hidasta ja hankalaa. Vaihteiden ansiosta myös pitkien alamäkien laskeminen on nopeampaa ja nautinnollisempaa. Jokaisella pyöräilijällä on oma ns. ideaali polkemisnopeus ja -voima, jolla polkimien pyörittäminen on kaikkein tehokkainta ja tuntuu helpolta. Aivan kuten auton moottori antaa parhaan tehon vain tietyllä kierrosnopeusalueella, myös polkeminen on tehokkainta vain tietyllä pyöritysalueella. Tätä optimaalista polkimien pyöritysnopeutta kutsutaan pyöräilijöiden keskuudessa termillä kadenssi (englanniksi cadence). Pyöritettäessä polkimia tällä kadenssilla, eli ideaalisella pyöritysnopeudella, polkeminen on siis kaikkein tehokkainta, eikä nopeuden ylläpito vaadi suuria ponnisteluja.
Kadenssiin, eli polkimien pyöritysnopeuteen vaikutetaan tietenkin polkupyörän vaihteilla. Oikean vaihteen valitseminen taas riippuu itse pyörälenkin olosuhteista: maaston muoto, vastatuuli, oma kunto jne. Ideaalisessa polkupyörässä (jossa siis olisi äärettömästi vaihteita) olisi mahdollista polkea aina samalla kadenssilla ja samalla polkemisvoimalla olosuhteista riippumatta. Tietenkin pyörä kulkisi nopeammin alamäessä ja hitaammin ylämäessä, mutta vaihteiden ansiosta kadenssi ja polkemisvoima olisivat aina samat, eivätkä jalat siten tuntisi tätä eroa.
Kokemattomien pyöräilijöiden kohdalla kadenssi on yleensä liian pieni, eli he polkevat liian isolla vaihteella. Tämä saattaa joskus johtua siitä, että vaihteita ei yksinkertaisesti viitsitä, tai tajuta vaihtaa olosuhteiden muuttuessa. Joissakin tapauksissa voi olla niinkin, että vaihteita ei edes kannata vaihtaa, koska ne eivät toimi kunnolla. Useimmiten syynä liian ison vaihteen käyttöön on kuitenkin silkka tietämättämyys. Varsinkin aloittelevat pyöräilijät luulevat isolla vaihteella polkemisen ja voimakkaan polkimien runttaamisen olevan parempaa harjoittelua, kuin pienellä vaihteella polkimien pyörittämisen. Tämä aloittelijoiden kuvitelma on kuitenkin harhaa ja asia pitäisikin tiedostaa kunnolla. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että kun nostaa pyöritysnopeutta, niin ennaltaehkäisee vammoja ja pyörittäminen on paljon helpompaa pitemmän päälle. Kannattaakin kokeilla käyttää pienempää vaihdetta kuin tavallisesti käyttäisi, jolloin jalat tuntuvat lenkin jälkeen yleensä vähemmän kankeilta.
Mihin tämä nyt sitten perustuu? Kun kadenssi on liian pieni ja vaihde liian iso maaston olosuhteisiin nähden, polkimien pyörittämiseen tarvitaan paljon voimaa. Tällöin riski lihasten rasittumisesta, venähdyksistä ja muista vammoista kasvaa, etenkin polvien ja lonkan kohdalla. Myös energiaa menee hukkaan, kun polkimia ei pyöritetä optimaalisella nopeudella. Liian suuren kadenssin, eli olosuhteisiin nähden liian pienen vaihteen käyttö ei välttämättä ole niin haitallista. Suuri kadenssi mahdollistaakin nopean, mutta hetkellisen vauhdin lisäyksen. Liian suuren kadenssin ylläpito pienellä vaihteella väsyttää kuitenkin pyöräilijän todella nopeasti.
Verrataan tilannetta vaikkapa painonnostoon ja uimiseen. Liian suurella vaihteella runttaaminen on kuin painojen nostamista. Muutama toisto kyllä kehittää lihasmassaa ja vahvistaa jalkoja, mutta saattaa liikaa tehtynä rasittaa lihaksia. Tällainen runttaaminen, eli matala kadenssi ei myöskään vahvista juurikaan sydäntä tai keuhkoja, toisin kuin pienellä vaihteella tehty harjoitus. Pyörittäminen pienellä vaihteella on siis kuin uimista. Liike on nopeaa, vastus vähäistä ja toistoja on paljon. Tällainen liike on aerobista ja pitää jalat notkeina, vaara lihasten ja nivelien vammautumiseen on tällöin huomattavasti vähäisempi. [1]
Mistä sitten tietää, mikä on oikea kadenssi ja mitä vaihdetta käyttää ylämäissä tai tasaisella? Asiasta on kirjoitettu lukemattomia artikkeleja, mutta yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta ei ole. Kirjallisuus antaa hivenen epätarkan lukeman oikean kadenssin arvoksi. Yleensä suositellaan, että kadenssi olisi noin 90-95 kierrosta minuutissa. Kuten erilaisten autojen moottoreissa, myös jokaisella pyöräilijällä kandennssi on kuitenkin hyvinkin eri suuruinen. Esimerkiksi ammattipyöräilijä Lance Armstrongilla kadenssi on 95 - 110 rpm, jotta hän välttyisi jalkojen väsymiseltä/rasitukselta. Isompi ja lihaksikkaampi ammattipyöräilijä Jan Ulrich puolestaan pyörittää paljon pienemmällä kadenssilla, vain noin 70 - 80 rpm. Homma on siis hyvinkin yksilöllistä.[2]
Yleensä oikea kadenssi on kuitenkin välillä 80-110 kierrosta minuutissa. Helpointa oman kadenssin tarkkaileminen on käyttämällä tähän tarkoitettua mittaria. Mittari toimii kuten tavalliset polkupyörän ajotietokoneet, mutta näyttää muiden ominaisuuksien lisäksi myös kampien pyöritysnopeuden. Toinen tapa tietää kadenssi on tietenkin laskea kuinka monta kertaa on pyörittänyt kampea puolessa minuutissa ja kertoa tulos kahdella. Helpointa on tietenkin laskea pyöritysten määrä minuutissa, mutta tällöin laskentaa voi tulla sotkemaan jyrkkä ylä- tai alamäki, joten lyhyempi ajanotto on usein järkevämpää.
Jos kampien pyöritysnopeuden nostaminen tuntuu vaikealta jalkojen lipsuessa tai irrotessa polkimista, niin kannattaa ehdottomasti tutustua lukkopolkimien käyttöön. Ilman lukkokenkiä ja lukkopolkiahan eivät ammattilaiset aja.
Vaihteiden toiminta on periaatteeltaan erittäin yksinkertaista: tarkoituksena on saada siirrettyä polkimien pyöritysenergia rattaiden ja ketjun avulla takarenkaan pyörimisenergiaksi. Jalan pyörittäessä poljinta eli pedaalia, liike välittyy polkupyörän kammen ja eturattaan kautta polkupyörän ketjun avulla takapyörän takarattaalle, joka siirtää voiman takarenkaaseen.
Takavaihtaja näyttää monimutkaiselta, mutta sitä se itse asiassa onkin
Etuvaihtaja koostuu häkistä
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen ja tarvitsee laajennusta. Voit auttaa Polkupyöräwikiä täydentämällä sitä.
|
