Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä auto tai moottoripyöräkin, ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Polkupyörää koskevat liikenteessä siis suurelta osin samat säännöt kuin muitakin ajoneuvoja. Lisäksi pyöräilijällä on joitakin omia sääntöjä ja määräyksiä.
Uusi tieliikennelaki astui voimaan 1.6.2020. Kovin suuria muutoksia laki ei tuonut pyöräilijälle. Tässä artikkelissa esitetyt liikennesäännöt pitäisivät olla ajan tasalla ja niissä on otettu huomioon uusi tieliikennelaki. [1] Uuden tieliikennelain tärkeimmät muutokset pyöräilijöille löytyvät Pyöräliiton kokoamasta artikkelista Pyöräilijän liikennesäännöt 1.6.2020
Uuden tieliikennelain myötä useiden vanhojen liikennemerkkien ulkoasua päivitetään. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia: merkkien tarkoitus pysyy pääosin samana. Tässä artikkelissa viitataan kuitenkin edelleen tarkoituksella pääsääntöisesti vanhoihin liikennemerkkeihin, koska uusien liikennemerkkien siirtymäaika on pääosin 10 vuotta. Tämä tarkoittaa, että liikenteessä tulee näkymään useiden vuosien ajan sekä uusia että vanhanmallisia liikennemerkkejä; tällä hetkellä on huomattavasti enemmän vanhoja liikennemerkkejä, joten on perusteltua vielä viitata vanhoihin liikennemerkkeihin. [2]
Polkupyörä on yhden tai useamman henkilön tai tavaran kuljettamiseen tarkoitettu täysin tai pääosin lihasvoimalla käytettävä vähintään kaksipyöräinen ajoneuvo.[3].
Normaalien poljettavien kaksipyöräisten polkupyörien lisäksi polkupyöriä ovat myös seuraavat erikoistapaukset:
Rullaluistelijat ja polkupyörän taluttajat ovat jalankulkijoita. [1].
Polkupyöräilijän on pääsääntöisesti ajettava pyörätiellä, mikäli sellainen on liikennemerkillä osoitettu ajosuunnassa. Jos pyörätietä ei ole osoitettu, on pyöräilijän käytettävä ajoradan (n.k. "autotie") oikeaa reunaa. Ajoradalla ei siis saa pääsääntöisesti pyöräillä, jos kulkusuunnassa on pyörätie. [4] Ajoradalla saa ajaa myös myös siinä tapauksessa, että pyörätie on vain vasemmalla puolen tietä ja ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. [5]
Jalkakäytävällä saa pyöräillä vain alle 12-vuotias lapsi, muutoin pyörän ajaminen jalkakäytävällä on aina kielletty (Tieliikennelaki 8 §). On siis aina käytettävä pyörätietä, jos sellainen on ja muutoin aina on ajettava ajoradalla. Pyörän ajaminen kävelykadulla on kuitenkin sallittu.
Merkki 422. Pyörätie
Merkki 423. Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä
Merkki 424. Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain
Merkki 425. Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain
Pyöräteitä, erityisesti jalkakäytävään yhdistettyjä pyöräteitä, kutsutaan toisinaan kevyen liikenteen väyliksi. Tieliikennelaki ei tällaista termiä tunne, ja sen määrittely mikä kaikki katsotaan kevyeksi liikenteeksi on sekavaa.[6]
Pyörätie on pyöräliikenteelle tarkoitettu, ajoradasta rakenteellisesti erotettua kulkuväylä. Pyörätie merkitään liikennemerkillä 422 (Pyörätie). Muut ajoneuvot eivät saa käyttää kyseisellä merkillä osoitettua pyörätietä. Mopolla ajo pyörätiellä on kuitenkin sallittu, jos se osoitetaan lisäkilvellä "Sallittu mopoille"". Jalankulkija voi käyttää pyörätien reunaa, jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole lähettyvillä. [7] Pyörätie on lähtökohtaisesti yksisuuntainen. Jos pyörätie on kaksisuuntainen, se merkitään lisäkilvellä H23.2. [8]
Ajoradasta voidaan myös tiemerkinnöillä erottaa pyöräilijöille ja mopoilijoille (TLL 2 §, kohta 12) yksisuuntainen pyöräkaista. Pyöräkaistalla pyöräilijän ja mopoilijan on noudatettava samoja sääntöjä kuin ajaessaan ajoradan reunassa.
Suomessa pyörätie jaetaan huomattavan usein jalankulkijoiden kanssa. Tapoja on kahdenlaisia: rinnakkaisia sekä yhdistettyjä. Kun pyörätie ja jalkakäytävä ovat rinnakkain (liikennemerkit 424 ja 425), pyöräilijöille ja jalankulkijoille on oma puolensa. Ne on erotettu toisistaan rakenteellisesti tai usein pelkästään valkoisella viivalla. Liikennemerkki osoittaa, kumpi puoli on pyöräilijöille. Pyöräilijä ajaa oman väylänsä oikeassa reunassa.
Kun pyörätie ja jalkakäytävä on yhdistetty (liikennemerkki 423), pyöräilijä ajaa väylän oikealla puolella [4]. Jalankulkija saa käyttää joko väylän vasenta tai oikeaa puolta [9]. Pyöräilijä ohittaa samalla puolella kävelevän jalankulkijan ja muut pyöräilijät vasemmalta puolelta. Yhdistetyllä pyörätiellä on noudatettava erityistä varovaisuutta muiden tiellä liikkujien vuoksi.
Liikennemerkillä 575 osoitetulla kävelykadulla polkupyöräily on sallittu. Kävelykadulla jalankulkijoilla ei ole velvoitetta kulkea tien reunassa, ja pyöräilijän on annettava jalankulkijoille esteetön kulku. Pyöräilijän on sovitettava ajonopeutensa jalankulun mukaiseksi, ja suurin sallittu nopeus on 20 km/h. [7]
Suorakaiteen muotoista kävelykadun liikennemerkkiä ei tule sekoittaa neliön muotoiseen opastusmerkkiin 682 (Jalankulkijoille tarkoitettu reitti). Ko. opastusmerkki ei aseta rajoitteita tai velvoitteita pyöräilijöille.
Mikäli pyöräilijän kulkusuunnassa ei ole merkittyä pyörätietä, tulee pyöräilijän ajaa ajorataa pitkin. Jalkakäytävällä saavat pyöräillä vain alle 12-vuotiaat lapset. Mikäli ajoradan reunassa on valkoisella sulkuviivalla erotettu riittävän leveä piennar, on pyöräilijän käytettävä piennarta, muutoin tien oikeaa reunaa. Ajorataa pitkin saa pyöräillä myös, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. [10] Ajoradalla ajettaessa pyöräilijä on velvollinen noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autoilijatkin.
Tieliikenneasetuksen mukaan ajoradalla ajaminen ei ole sallittua muutoin kuin yllä esitetyissä tapauksissa. Ajoradalla ajamista perustellaan yleensä jalankulkijoiden turvallisuudella tai sillä, että pyörätie on niin huonokuntoinen, ettei siellä voi ajaa tarpeeksi lujaa tai polkupyörä rikkoontuu. Tieliikenneasetuksessa ei kuitenkaan anneta lupaa poiketa säännöistä näillä perusteilla. [11] Tieliikennelain 8 § 3 momentin mukaan ajoneuvoa saa kuitenkin tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, silloin kun erityiset syyt siihen pakottavat. [12]
Mikäli pyöräilijä liikkuu huomattavasti yli kävelynopeuden, on ajoradalla ajaminen yleensä turvallisempaa pyöräilijän itsensä ja myös muiden tiellä liikkujien kannalta. Esimerkiksi kilpa- ja kuntopyörillä liikutaan hetkellisesti jopa yli 50 km/h, jolloin nopeusero jalankulkijoihin on suuri. Tieliikenneasetus ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa anna lupaa poiketa säännöistä, vaikka perustelu saattaakin kuulostaa järkevältä. Ajoradalla ei saa lain mukaan ajaa, vaikka pyöräilijän nopeus olisikin suuri, jos vierestä löytyy pyörätie. Mikäli suuri tilannenopeus on vaaraksi itselleen tai muille tiellä liikkujille, pitää nopeutta laskea. Lain mukaan pyörätiellä on sama nopeusrajoitus kuin viereisellä ajoradallakin, tai erillisellä pyörätiellä alueen yleisrajoitus. Jos pyörätiellä ajaminen on erityisistä pakottavista syistä vaarallista tai mahdotonta, saattaa pyöräilijällä olla Tieliikennelain 8 § 3 momentin mukainen oikeus ajaa ajoradalla.
Pyörätiellä nopeusrajoitus on sama kuin vieressä kulkevalla ajoradalla. Nopeus on kuitenkin aina syytä sovittaa tilanteeseen. Jos esimerkiksi näkyvyys on huono tai muita tiellä liikkujia on paljon, on nopeus syytä sovittaa alhaiseksi. Jos taas pyörätie on hyvässä kunnossa, näkyvyyttä riittää ja muita tiellä liikkujia ei näy, mikään ei estä päästelemästä vaikka yli 50 km/h, jos nopeusrajoitus sen sallii.
On kuitenkin syytä huomioida, että Tiehallinnon kevyen liikenteen suunnitteluoppaan mukaan pyöräteiden geometria on suunniteltu enimmillään (suorat osuudet) nopeuden 30 km/h mukaan.
Pyöräily on kielletty seuraavin liikennemerkein:
Merkki 311. Ajoneuvolla ajo kielletty
Merkki 322. Polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty
Merkki 324. Jalankulku sekä polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty
Merkki 331. Kielletty ajosuunta
Merkki 421. Jalkakäytävä
Merkki 561. Moottoritie
Merkki 563. Moottoriliikennetie
Huomaa, että etenkin kaupunkien keskustoissa ajoradan reunoilla voi kulkea jalkakäytävä vaikka jalkakäytävää ei olisi merkitty jalkakäytävän liikennemerkillä nro 421 ollenkaan. Tällöin siis jalkakäytävä on rakenteellisesti erotettu ajoradasta esim. reunakivellä. Tyypillisesti tällaiset jalkakäytävät ovat melko kapeita. Tällaisella rakenteellisesti erotetulla tien osalla ei saa pyöräillä vaikka pyöräilyn kieltävää liikennemerkkiä ei olisikaan, koska kyseessä on jalkakäytävä: pyöräilijän on tällöin ajettava ajoradalla autojen seassa. Esimerkiksi Helsingin ydinkeskustassa tällaisia liikennemerkein merkitsemättömiä jalkakäytäviä on paljon. Ydinkeskustassa helppo muistisääntö onkin, että jos kadun reunassa olevalla reitillä ei ole pyöräilyn sallivaa liikennemerkkiä, kyseessä on todennäköisesti jalkakäytävä, jolla ei saa pyöräillä vaan pyöräilijän pitää käyttää ajorataa.
Huomaa myös, että taluttamalla pyörää pyöräilijä on jalankulkija, jolloin pyöräilyn kieltävät merkit eivät koske jalankulkijaksi muuttunutta pyöräilijää. Lisäksi on muutama erikoistapaus, joissa pyöräily on kielletty:
Polkupyöräilijä voi ylittää ajoradan pyöräillen satulassa pysyen pyörätien jatketta pitkin. Pyörätien jatke on merkitty tiehen kahdella valkoisella katkoviivalla: merkintätapa vaihtelee hieman riippuen siitä, onko pyörätien jatkeen rinnalla myös suojatie (ks. kuva Pyörätien jatkeen merkitseminen alla) [14]. Suojatie ja pyörätien jatke ovat siis kaksi aivan eri asiaa. Tiemerkintöjen puutteiden vuoksi suojatie on kuitenkin käytännössä aina tulkittavissa pyörätien jatkeeksi, eli suojatiellä saa aina ajaa polkupyörällä kuten Liikenneministeriö ja KKO ovat linjanneet (ks. tarkemmin seuraavat kappaleet).
Suomessa pyörätien jatke on voitu aikaisemmin merkitä tiehen pelkillä suojatie-maalauksilla (ks. kuva Suojatien merkitseminen), joten käytännössä pyöräilijän on mahdoton tietää, tarkoittaako suojatie-merkintä pelkästään jalankulkijoille tarkoitettua suojatietä vai sisältääkö suojatie myös pyörätien jatkeen [15]. Tämä pyörätien jatkeen epäselvä merkintätapa on johtanut siihen, että käytännössä ajoradan saa ylittää suojatietä pitkin pyöräillen. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (1996:125) todennut, että suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä suojatielle. Sillä ei ole siis merkitystä, jatkuuko pyörätie tien toisella puolen vai ei. Toisin sanoen, suojatie ei ole pyörätien jatke vain niissä tapauksissa, joissa suojatielle saavutaan polkupyörällä jalkakäytävältä, jolla ajaminen pyörällä on muutoinkin kiellettyä yli 12-vuotiailta [16]. Myös Liikenneministeriön tulkinnan mukaan polkupyörällä saa ajaa suojatiellä mikäli suojatielle tullaan sellaiselta tieltä, jolla ajo polkupyörällä on sallittu, esimerkiksi kävelykadulta.[17]
Pyörätien jatkeen sekavan merkintätavan vuoksi vuonna 2010 tuli voimaan tieliikenneasetuksen muutos, joka ohjaa muuttamaan kaikki suojatie-maalauksella merkityt pyörätien jatkeet varsinaisiksi pyörätien jatke -maalauksiksi siirtymäajan kuluessa. Pyörätien jatke pitäisi siis olla aina merkitty edellä esitetyn kuvan (Pyörätien jatkeen merkitseminen) mukaisesti ja pelkkä suojatie-merkintä on vain jalankulkijoita varten. [18]
Huomaa, että pyörätien jatkeen käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä (kärkikolmio tai stop-merkki) ennen pyörätien jatketta tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan. [7]
Kuvassa suojatie, jonka voi ylittää pyöräillen, koska suojatie jatkuu yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatkeena. Pyöräilijän pitää kuitenkin väistää risteävällä tiellä kulkevia autoja.
Kuvassa suojatie, jonka voi ylittää pyöräillen, koska suojatie jatkuu yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatkeena. Pyöräilijällä on myös etuajo-oikeus, sillä suojatiemerkin yhteydessä on kärkikolmio autoilijoille.
Joskus pienemmät tiet voivat olla merkitty tien alussa liikennemerkillä, jonka lisäkilvessä lukee "Yksityistie". Yksityistie-kyltillä ei ole pyöräilijälle mitään juridista merkitystä: se ei kiellä mitään vaan sillä on lähinnä informatiivinen merkitys siitä, että kyseisen tien omistaa ja ylläpitää jokin muu toimija kuin julkinen valta. Lain mukaan yksityisteillä voidaan rajoittaa moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ajamista, mutta jokamiehenoikeuden nojalla niillä saa aina pyöräillä eli pyöräilyä yksityistiellä ei voi kieltää. Yksityistiellä oleva puomi ei myöskään juridisesti estä pyöräilyä vaikka hieman sitä vaikeuttaakin. Puomeja laitetaan yleensä siksi, että yksityistien omistajat maksavat itse tien kunnossapidosta eivätkä halua sinne muita autoja tai moottoripyöriä, jotka kuluttavat tietä, mutta pyöräily ei juurikaan tietä kuluta. [19] [20]
Yleensä yksityistien alussa saattaa olla "Yksityistie"-lisäkilven kanssa moottoriajoneuvoilla ajo kielletty -liikennemerkki, joka siis ei pyöräilyä estä. Valitettavan usein näiden teiden alussa näkee kuitenkin myös ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkkejä, joka autojen lisäksi kieltäisi pyöräilyn. Lakiteknisesti ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkki yksityistien alussa on laiton, koska pyöräilyä ei lain mukaan voi yksityistiellä kieltää. Lakiteknisesti liikennemerkkejä pitäisi noudattaa, mutta koska ajoneuvolla ajo kielletty -merkki on laiton yksityistien alussa, jää siis jokaisen harkittavaksi noudattaako laitonta liikennemerkkiä vai ei. [21] Maalaisjärjellä ajatellen ko. liikennemerkin voi sivuuttaa, koska se yrittää kieltää asian, jota ei voi kieltää. Liikennemerkin laittaja ei välttämättä ole ollut tietoinen siitä, että ajoneuvolla ajo kielletty -merkki kieltää myös pyöräilyn ja tahtona on ollut vain rajoittaa esim. tietä kuluttavaa autolla tai moottoripyörillä ajoa.
Huomaa, että yksityistie saattaa johtaa piha-alueelle, johon ei jokamiehenoikeudella ole asiaa vaan asukkaiden kotirauhaa on kunnioitettava. Jos yksityistie kuitenkin jatkuu piha-alueen läpi niin, että piha-aluetta ei voi kiertää vaan tie on vedetty piha-alueen läpi ja piha-alueen jälkeen on myös muita taloja (eli yksityistie ei ole vain yhden talouden käytössä), saa piha-alueen läpi kulkea jokamiehenoikeudella, koska tie ei pääty piha-alueeseen vaan jatkuu sen jälkeen. Saat myös jokamiehenoikeudella pyöräillä yksityistietä, joka johtaa vain yhdelle ainoalle piha-alueelle kunhan pysyt riittävän kaukana piha-alueesta. Eli se, että yksityistie ei johda mihinkään muualle kuin jonkun piha-alueelle ei estä sen käyttöä pyörällä, koska voithan olla menossa esim. sieni- tai marjametsään pyörällä tien varrella ennen piha-alueen alkamista.
Lainaus jokamiehenoikeuksista [22]:
"Luonnonsuojelualueilla saa oleskella ja liikkua jokamiehenoikeudella, ellei sitä ole erikseen rajoitettu."
Eli toisin sanoen, luonnonsuojelualueella saa pyöräillä mikäli sitä ei ole erikseen kielletty. Pelkkä luonnonsuojelualueen merkki (kuva oikealla) ei siis kiellä pyöräilyä. Niin ikään kansallispuistoissa saa pyöräillä, mikäli sitä ei ole erikseen rajoitettu. Usein kansallispuistoissa kuitenkin on rajoitettu pyöräilyä. Luonnonpuistossa taas ei saa yleensä pyöräillä vaan se on lähtökohtaisesti kokonaan rauhoitettu ihmiseltä ja siellä liikkuminen vaatii erityisluvan.
Luonnonsuojelualueen mahdollisista liikkumisrajoituksista päätetään alueiden perustamispäätöksissä ja järjestyssäännöissä. Rajoitukset on yleensä merkitty maastoon selvästi kuten Helsingin Pitkäkosken Rinnelehdon luonnonsuojelualueella.
Suojelualueiden perustamispäätöksissä kuitenkin sanotaan hyvin usein seuraavaa:
"kiellettyä on kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen"
Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että pyörällä kannattaa liikkua vain olemassa olevia polkuja pitkin, jotta kasvillisuus ei kärsi. Luonnollisesti kaikenlainen roskaaminen ja muu luontoa vahingoittava toiminta on luonnonsuojelualueella kiellettyä aivan kuten kävellen liikkuessakin.
Merkki 231. Väistämis-velvollisuus risteyksessä
Merkki 232. Pakollinen pysäyttäminen
Pyöräilyä koskevat risteyssäännöt uudistettiin vuonna 1997. Valitettavasti uudistettuja sääntöjä ei ole vielä opittu oikein. Osa autoilijoista luulee, että autolla on aina etuajo-oikeus pyöräilijään nähden - näin ei kuitenkaan aina ole. [23] Myöskään kaikki pyöräilijät eivät osaa väistämissääntöjä oikein.
Omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni, mutta pyöräilijän on silti oltava risteyksessä aina tarkkana. Vaikka auto rikkoisikin liikennesääntöjä, kannattaa pyöräilijän siitä huolimatta väistää - onnettomuuksia ja vaaratilanteita on aina syytä välttää. Lisäksi pyöräilijä on lähes aina se osapuoli, joka loukkaantuu onnettomuustilanteessa pahiten.
Alla on esitetty tärkeimmät pyöräilijän perussäännöt risteystilanteissa selviämiseen havainnollistavien kuvien kera.
1. Kärkikolmion tai stop-merkin takaa tuleva väistää sekä oikealta että vasemmalta tulevia. Stop-merkin eteen on lisäksi pysähdyttävä. Tässä risteystilanteessa autoilijan pitää siis väistää pyöräilijää, koska autoilija tulee kolmion takaa. Myös pyöräilijä on väistämisvelvollinen mikäli pyöräilijä tulee kärkikolmion tai stop-merkin takaa. Huom! Vaikka joissain risteyksissä väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki on vasta suojatien jälkeen, ei sillä ole vaikutusta väistämisvelvollisuuteen. Väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki määrää väistämään risteävän tien liikennettä ja pyörätie luetaan osaksi risteävää tietä.
2. Kääntyvän auton on aina väistettävä risteävää tietä ylittävää pyöräilijää. Risteävä tie on se, jolle käännytään. Kenenkään eteen ei siis saa kääntyä. Tässä risteystilanteessa autoilijan on väistettävä pyöräilijää, koska autoilija kääntyy oikealle.
3. Tullessaan pyörätieltä ajoradalle pyöräilijän on väistettävä muuta liikennettä, sekä oikealta että vasemmalta tulevaa. Tässä risteystilanteessa pyöräilijä väistää risteävää liikennettä. Huomionarvoista siis on, että kyseessä on tasa-arvoinen risteys (ei kolmiota), mutta että pyöräilijä tulee pyörätieltä. Tämä on poikkeava käytäntö verrattuna jalankulkijaan, jota autoilijan kuuluu tällaisessa tilanteessa väistää.
4. Ajoradalla pyöräilijä noudattaa normaaleja väistämissääntöjä, joissa tasa-arvoisessa risteyksessä väistetään siis aina oikealta tulevaa, elleivät liikennevalot tai muut liikennemerkit määrää toisin. Niin pyöräilijä kuin autoilija on velvollinen väistämään oikealta tulevia. Tässä risteystilanteessa autoilijan pitää siis väistää pyöräilijää, koska pyöräilijä tulee oikealta ja risteys on tasa-arvoinen (ei kolmiota).
Yksityiskohtaisempi opas risteyssääntöihin löytyy HePon varapuheenjohtaja Otso Kivekkään blogista [24]: Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn. Ko. sivulta löytyy erittäin yksityiskohtaiset väistämissäännöt joka risteystilanteeseen. Yllä esitetyillä perussäännöillä pärjää kuitenkin jo hyvin pitkälle.
Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
Polkupyörä kuten autokin tulee pysäyttää tien reunaan ja tien suuntaisesti. [7] Polkupyörää ei voi siis edes väliaikaisesti pysäyttää pyörätiellä poikittain tai sen keskelle.
Tieliikennelaki ei kiellä polkupyörän pysäköintiä ajoradalle, vaikka jalkakäytävälle / pyörätielle pysäköinti onkin suositeltavampaa. Ajoradalle pysäköidessä pitää noudattaa samoja sääntöjä mitä on määrätty autoillekin - pysäköintikieltomerkkejä pitää siis noudattaa. [7]
Pihakadulle pysäköitäessä polkupyörätelineiden käyttö ei ole pakollista (joskin niiden käyttö on yleensä suositeltavaa). Pysäköinti ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä tai pyörätiellä kulkemista. [7]
Polkupyörän pysäköinnin rakennuksen edessä voi kieltää maanomistaja. Kielto on kuitenkin ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. [7]
Kaupunkien keskustoissa esim. liikkeiden näyteikkunoiden edustojen polkupyörien pysäköintikiellot eivät ole aina lainvoimaisia, koska kieltoa ei aina ole määrännyt maanomistaja. Esimerkiksi Helsingin keskustan kaduilla maanomistaja on usein Helsingin kaupunki. Tällöin esim. liikkeiden näyteikkunoiden edustan pysäköintikiellot eivät ole lainvoimaisia, jos kiellosta on päättänyt vain liikkeenharjoittaja. Jos liikkeenharjoittaja omistaa kiinteistön ja maa-alueen jalkakäytävällä, hänellä on oikeus kieltää pysäköinti. Jos jalkakäytäväalueen liikkeen edustalla omistaa talo- tai kiinteistöyhtiö, jonka omistamassa rakennuksessa liike sijaitsee, voi polkupyörien pysäköinnin kiellon tehdä vain taloyhtiön hallitus - ei liike yksinään. [25]
Tieliikennelaki ei kiellä polkupyörän pysäköintiä parkkiruutuun. Polkupyörän pysäköinti parkkiruutuun on siis sallittu, ellei sitä ole lisäkilvellä rajoitettu. Parkkiruutuun pysäköinti ei kuitenkaan ole suositeltavaa, mikäli jalkakäytävällä tai pyörätiellä on tilaa turvalliseen pysäköintiin. Parkkiruudut on liikenteen sujuvuuden vuoksi syytä säästää ensisijaisesti autoille ja moottoripyörille.
Pysäköintikiekon käyttö koskee vain autoja, ei polkupyöriä eikä mopoja tai moottoripyöriä. Pysäköintipaikkojen mahdollisia aikarajoituksia tulee kuitenkin noudattaa.
Polkupyörässä tulee olla etu- ja takaheijastin sekä sivuheijastimet.[26]. Etuheijastimen tulee olla valkoinen ja takaheijastimen punainen. Sivuheijastimia on oltava polkupyörän, etu- ja takaosassa kummallakin sivulla (yleensä pinnoihin kiinnitettävät heijastimet tai heijastinnauhalla varustetut renkaat), ja niiden tulee olla valkoisia tai ruskeankeltaisia. Erilliset ruskean keltaiset poljinheijastimet saa olla, mutta eivät ole pakolliset. Poikkeuksena ovat urheilu- tai kilpakäyttöön rakennetut kevyet maantiepyörät (omamassa alle 10 kg ja yli 12 vaihdetta), joissa ei valoisaan aikaan ajettaessa ole pakko käyttää muita kuin takaheijastinta. [26]
Polkupyörien heijastinsäädökset on siirretty laista ja asetuksista Liikenteen turvallisuusviraston Trafin määräyskokoelmaan.[26] Sen myötä useat vanhentuneiksi koetut vaatimukset mm. poljinheijastimista ja sivuheijastimien väreistä ja tyypeistä on kumottu. Tärkeintä kuitenkin on, että heijastimia on riittävästi kaikkiin suuntiin. Joissain pyöräilykengissä ja -housuissa on hyvät heijastimet, joten sopivilla asusteilla voi myös parantaa omaa näkyvyyttään pimeässä.
Pimeällä tai hämärällä ajettaessa tai jos näkyvyys on sään tai muun syyn vuoksi huonontunut polkupyörässä tulee käyttää eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävää valaisinta ja taaksepäin punaista valoa näyttävää valaisinta[1]. Näitä valaisimia saa olla useita. Valot saa kiinnittää joko pyörään tai pyöräilijään. Takavalaisin tuli pakolliseksi 1.6.2020 lähtien. [8] [26]
Polkupyörän valaisimet ovat erittäin tärkeitä pimeällä, jotta muut tienkäyttäjät näkevät polkupyörän paremmin. Etenkin kaupungeissa, joissa useimmat kadut ovat valaistu, tärkeintä ei ole valaisimen avulla nähdä itse eteenpäin vaan tulla nähdyksi, eli hyvin pienitehoisetkin valaisimet ovat parempi kuin ei mitään. Valaisimien suuntaaminen alaviistoon on tärkeää, ettei valo häikäise vastaantulevia: tämä on erityisen tärkeää, jos käyttää tehokasta etuvalaisinta.
Vilkkuvat etu- ja takavalot jakavat mielipiteitä. Tieliikennelaki ei varsinaisesti kiellä vilkkuvaa valoa edessä eikä takana, mutta esim. Liikenneturva ei suosittele vilkkuvan valon käyttöä, koska vilkkuvan valon tarkoitus liikenteessä on yleensä varoittaa. [27] Vilkkuvasta valosta autot tai muut pyöräiljät voivat erehtyä luulemaan, että edessä on esimerkiksi työmaa eikä kovaa vauhtia vastaan tuleva pyöräilijä.
Jos monessa vastaan tulevassa fillarissa valot vilkkuvat, se voi häiritä muita vastaan ajavia ajoneuvoja, jolloin pyöräilijöiden havaittavuus ja liikenteeseen keskittyminen voivat häiriintyä. Autoilijan on lisäksi helpompi seurata jatkuvasti palavan valon reittiä esimerkiksi pyöräilijän kääntyessä, kuin sellaisen, joka sammuu välillä.
Muista myös, että polkupyörä on ajoneuvo siinä missä autokin ja ei autoissakaan käytetä vilkkuvia valoja kuin suunta- ja hätävilkuissa. Vilkkuvasta valosta ei välttämättä pimeällä heti huomaa, onko valo lähestymässä vai loittonemassa, tai mikä lähestyvä kohde edes on. Ajoneuvon tulisi näyttää jatkuvaa valoa, jotta sen tunnistaminen ajoneuvoksi on vaivattomampaa. Toiset tienkäyttäjät voivat kokea vilkkuvalon myös häiritseväksi.
Polkupyörässä tulee olla äänimerkinantolaite ajoneuvolain 13 §:n perusteella, mutta laitteen tekniikkaa ei ole rajoitettu. Perinteisen soittokellon vaihtoehtoja ovat esimerkiksi torvet. [28]
Tavaran tai vähintään yhden matkustajan kuljettamiseen tarkoitetussa, perävaunullisessa tai vähintään kolmivaihteisessa polkupyörässä tulee olla kaksi toisistaan riippumatonta jarrua. Yksivaiheisessa polkupyörässä, jota ei ole tarkoitettu matkustajan kuljettamiseen, jarruja voi olla vain yksi. [26]
Tieliikennelain 92 §:ssa mainitaan, että "polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä suojakypärää". Säädös on luonteeltaan suositus, ja sen noudattaminen on pyöräilijän omassa harkinnassa eikä sen käyttämättä jättämisestä rangaista. Pyöräilykypärän käyttö ei siis ole pakollista, mutta sen käyttöä suositellaan. [7] [29]
