Eri polkupyörätyyppejä on monia, koska yksi ja sama pyörä ei sovi kaikkiin käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi kapeilla hiekkapoluilla paras pyörätyyppi on maastopyörä, kun taas sileällä asfaltilla maantiepyörä on aivan omassa luokassaan. Tässä osiossa paneudutaankin eri polkupyörätyyppeihin: mitä pyörätyyppejä on olemassa ja mikä erottaa ne toisistaan. Alla on esitelty yleisimmät pyörätyypit - osa on hieman eksoottisempia pyörätyyppejä, joita ei tavallisesti kaduilla näe, mutta kilpa-urheilussa kylläkin. Jokaisella pyörätyypillä on oma tarkoituksensa.
Maantiepyörä on pyörätyypeistä kaikkein vanhin ja perinteikkäin. Siitä käytetään myös nimitystä kilpapyörä. Maantiepyörä on nimensä mukaisesti suunniteltu maantiekäyttöön. Se on omiaan hyväkuntoisella asfaltoidulla tiellä. Tunnusomaista maantiepyörälle ovat kapeat, suuripaineiset renkaat sekä matala painopiste, joilla molemmilla tavoitellaan suurempaa nopeutta. Maantiepyörän tunnistaa myös sen alaspäin käyristyvästä ohjaustangosta, ns. pukinsarvista. Ajoasento maantiepyörissä on matala, joka mahdollistaa pienemmän ilmanvastuksen ja sitä kautta nopeamman vauhdin. Maantiepyörät ovat pyörätyypeistä keveimpiä ja siksi niistä onkin yleensä karsittu kaikki lisävarusteet pois, kuten lokasuojat ja tavarateline.
Useat muut kilpailu- ja harrastekäyttöön tarkoitetut pyörätyypit ovat ajan saatossa muovautuneet maantiepyöristä, jotka enemmän tai vähemmän muistuttavat ulkoisesti maantiepyörää. Esimerkiksi Aika-ajopyörä, Ratapyörä, Triathlonpyörä, Audax-pyörä ja Cyclocross-pyörä ovat kehittyneet maantiepyöristä.
Maastopyörä on suunniteltu haastaville poluille ja vaikeaan maastoon. Se on omiaan maastossa, mutta ei sovellu maantieajoon niin hyvin kuin maantiepyörä. Maastopyörälle tunnusomaista ovat leveät ja voimakkaasti kuvioidut renkaat, jotka takaavat hyvin pidon vaikeassa maastossa. Ajoasento on huomattavasti maantiepyörää pystympi, jotta ajaja voisi paremmin reagoida vastaantuleviin töyssyihin ja kuoppiin. Usein maastopyöristä löytyy jousitettu etuhaarukka ja tehokkaat jarrut: V-jarrut tai levyjarrut.
Useat muut kilpa- ja harrastekäyttöön tarkoitetut pyörätyypit ovat ajan saatossa kehittyneet maastopyöristä, jotka enemmän tai vähemmän muistuttavat ulkoisesti maastopyörää. Esimerkiksi Alamäkipyörä, Trial-pyörä ja BMX-pyörä ovat hakeneet vaikutteensa maastopyöristä.
Lisäksi maastopyöriä on vielä erityyppisiä: - Traili/enduro pyörä, jossa on joustoa 5-6" (125-150mm) edessä ja takana. - Xc-täysjousto pyörä, jossa joustoa 4-5" (100-125mm). - Jäykkäperäinen maastopyörä, jossa edessä joustoa yleensä 4" (100mm).
Hybridipyörä on sekoitus maastopyörää ja maantiepyörää. Se on tarkoitettu niin maasto- kuin maantieajoon. Hybridipyörien rakenne voi vaihdella paljonkin. Toiset hybridipyörät voivat olla enemmän maantiepyörän näköisiä, mutta yleensä hybridi muistuttaa kuitenkin ulkoisesti enemmän maastopyörää. Pyörätyyppi on varsin suosittu koska se soveltuu monenlaiseen ajoon.
Hybridipyörän tekniikka on pitkälti samankaltaista maastopyörien kanssa. Hybrideille ominaista ovat hieman maastopyörää sileämmät renkaat ja isommat vanteet (maastopyörissä yleensä 26" ja hybridissä 28") sekä maastopyöriä pidemmät välityssuhteet. Hybridille tunnusomaista on myös hieman ylöspäin kaartuva ohjaustanko, kun maastopyörissä se on usein täysin vaakasuora.
Fitnesspyörä on niin ikään hybridipyörä, eli se sisältää niin maasto- kuin maantiepyörän ominaisuuksia, mutta on perushybrideistä askeleen enemmän kilpapyörien suuntaan. Karkeasti ottaen fitnesspyörää voisi kuvailla suoratankoiseksi maantiepyöräksi, jossa on hieman kevyemmät vaihteiden välitykset ja ajoasento on hieman "leppoisampi".
Fitnesspyörälle ominaista ovat maantiepyöristä tutut kapearenkaiset pyörät ja tekniikka on muutoinkin maantiepyörästä tuttua. Fitnesspyörä on niin ikään kevyt pyörä, jota ei ole suunniteltu kuormattuun ajoon. Jarruina toimivat maantiepyöristä tutut vannejarrut. Fitnesspyörä sopii hyvin maantielenkkeilyyn henkilölle, joka vierastaa maantiepyörien käyrää ohjaustankoa.
Cyclocross-pyörä (käytetään myös nimitystä cyclocrossari) on erityisesti tehty cyclocross-kisoja varten, joissa ajetaan maastokisoja hyvin vaihtelevissa maastoissa ja usein pyörää kannetaan juosten mutaisimpien kohtien yli. Vaikka pyörätyyppi onkin ensisijaisesti tarkoitettu kilpaurheiluun, on se saanut suosiota peruspyöränä hybridin sijasta. Cyclocross-pyörä soveltuu maantiepyörää paremmin maastoon, mutta sisältää kuitenkin maantiepyöristä tuttuja ominaisuuksia kuten käyrän ohjaustangon ja kapeat renkaat.
Ulkoisesti cyclocross-pyörää on ensinäkemältä vaikea erottaa tavallisesta maantiepyörästä. Suurimmat erot ovat rungon geometriassa: cyclocross-pyörässä on enemmän maavaraa ja ajoasento on hieman pystympi. Cyclocross-pyörän haarukat ovat hieman maantiepyörää väljemmät suurempien renkaiden ja niiden mukanaan nostaman maa-aineksen vuoksi. Renkaat ovat yleensä nappulakuvioiset.
Retkipyörä (tunnetaan myös nimellä trekking-pyörä) on suunniteltu erityisesti pitkille matkoille, joissa pitää pystyä kuljettamaan paljon tavaroita mukana. Retkipyöriin on mahdollista lastata kiinni suuriakin tavarakuormia. Retkipyörän tunnistaakin yleensä juuri edessä ja takana olevista tavaratelineistä, joihin voi kiinnittää erilaisia säilytyslaukkuja. Retkipyörästä löytyy yleensä myös lokasuojat ja ajovalot.
Tavallisesti retkipyörällä tarkoitetaan käyrätankoista maantiepyörää, jossa on tavarakuormien kiinnittämisen mahdollistavia telineitä. Puhtaisiin maantiepyöriin verrattuna retkipyörässä on usein hieman kuvioidummat paksummat renkaat sekä laajemmat välityssuhteet mäkisiä osuuksia varten. Retkipyörä voi olla myös rakenteeltaan hybridipyörän kaltainen suoratankoinen pyörä. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että niihin voi pakata tavaraa mukaan useita kymmeniä kiloja.
Kaupunkipyörä (käytetään myös nimitystä citypyörä) on kaupunkiajoon tarkoitettu vähän huoltoa vaativa pyörätyyppi. Se on suunniteltu erityisesti lyhyille matkoille kaupunkiympäristössä, kuten muutaman kilometrin kauppa- ja työmatkoille. Pidemmille matkoille tätä pyörätyyppiä ei ole tarkoitettu, mutta lyhyille matkoille se on omiaan halvan hintansa ja helpon huollettavuuden vuoksi.
Vaihteiden lukumäärä kaupunkipyörissä vaihtelee 1-8 välillä ja ne sijaitsevat tyypillisesti takanavan sisällä (napavaihde), joka vaatii vähän huoltamista. Jarruna toimii tyypillisesti jalkajarru, joka sekin on huoltovapaa. Kaupunkipyörissä on yleensä maastopyöriä isommat 28" renkaat (joskin pienempirenkaisia mallejakin löytyy). Tunnusomaista on myös hyvin pysty ajoasento, jolloin ajaja istuu mukavasti ja selkä ei rasitu.
Aika-ajopyörä on maantiepyörä, joka on suunniteltu aika-ajokilpailuja varten. Näissä kilpailuissa ajetaan yksin; peesaaminen on kielletty. Siksi aerodynaamisuus on aika-ajopyörissä erittäin tärkeää. Aika-ajopyörän erottaa maantiepyörästä parhaiten ohjaustangon muodosta. Aika-ajopyörän ohjaustanko ei kaarru niin alas kuin maantiepyörien "pukinsarvet". Lisäksi tangossa on lisätangot ja kyynärnojat, jotka mahdollistavat samantapaisen aerodynaamisen asennon kuin syöksylaskijalla. Takapyörän puolien tilalla on yleensä yhtenäinen kiekko, jolloin taakse ei synny ilmanvastusta kasvattavia pyörteitä. Jarrut ovat ilmanvastuksen vähentämiseksi pienemmät ja jarruteho heikompi kuin maantiepyörissä. Aika-ajopyörällä pyöräilijän tunnistaa virtaviivaisesta kypärästä.
Triathlonpyörää käytetään triathlonien pyörälyosuudessa, joka on pohjimmiltaan aika-ajo. Siksi triathlonistien käyttämät pyörät muistuttavat paljon aika-ajopyöriä. Ulkoisesti siis aika-ajopyörää ja triathlonpyörää on vaikea erottaa toisistaan - joskus pyöränvalmistajat tekevätkin triathlonpyöräistä sellaisia, että ne sopivat myös aika-ajopyöriksi (kilpailujen säännöt määräävät pyörien sallitut mitat).
Triathlonpyörässä on kuitenkin aika-ajopyörään verrattuna yksi iso ero: triathlonpyörä on edestä korkeampi. Syy tähän on se, että triathlonisti joutuu juoksemaan pyöräilyosuuden jälkeen. Aika-ajopyörän matalampi ajoasento rasittaisi liiaksi alaselkää ja reiden takaosan lihaksia, jotka ovat juoksuosuudella tärkeitä.
Ratapyörä on puhdasverinen kilpapyörä. Se on tarkoitettu vain ja ainoastaan kilparadoille ja suunniteltu mahdollisimman nopeaksi. Ratapyörillä ajetaan soikeaa, kallistettua rataa, jota kutsutaan velodromiksi.
Ratapyörille ominaista on, että pyörissä ei ole sen paremmin vaihteita kuin jarrujakaan. Niissä ei myöskään ole vapaaratasta, vaan siis vain yksi vaihde ja kun pyörä pyörii, myös ajajan jalat liikkuvat. Vauhtia hidastetaan nostamalla kehoa ylös ja vastustamalla kammen liikettä paluuvaiheessa. Renkaat ovat erittäin ohuita ja suuripaineisia - usein käytössä on ns. tuubirenkaat, jotka ovat liimattu kiinni vanteeseen. Pyörien puolat saatetaan korvata levykiekoilla, joka taipuu mahdollisimman vähän mutkissa.
Audax-pyörä on tarkoitettu pitkille matkoille. Toisin kuin retkipyörää, tätä pyörätyyppiä ei kuitenkaan ole tarkoitettu raskaassa kuormassa ajettavaksi. Tyypillisestä maantiepyörästä poiketen audax-pyörän haarukoissa on hyvin tilaa leveähköille renkaille ja lokasuojille.
Audax-pyörä ei kuitenkaan ole maastokelpoinen samassa mielessä kuin cyclocross-pyörä.
temppupyörä
Vaikka nojapyörät keksittiin jo 1800-luvun lopulla [1] ovat ne kasvattaneet suosiotaan suuren yleisön joukossa vasta viime aikoina. Nojapyörä on siis polkupyörä, jossa pyörän kuljettaja istuu nojatuolimaisessa asennossa tai jopa makaa selällään. Tällaisen pyörän ilmanvastus on tavallista pystypyörää huomattavasti pienempi, jolloin ne myös kulkevat nopeammin tasaisella ja alamäessä.
Nojapyöriä on useita eri mallisia: kaksipyöräisiä, kolmipyöräisiä, makuuasennosta ajettavia tai hieman pystymmästä ajettavia. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin se, että nojapyörää poljetaan jalat edellä nojatuolia muistuttavalla istuimella eikä satulalla.
Taittopyörät ovat taittuvarunkoisia, kokoontaitettavia polkupyöriä, joita on helppo kantaa mukana esimerkiksi lentokoneissa, junissa, metroissa tai linja-autoissa. Taittopyörän rungossa on saranoita, jotka mahdollistavat rungon osien taittamisen pienempään tilaan ja avattuna erilaiset lukitusmekanismit pitävät pyörän kasassa. Taittopyörää ei ole tarkoitettu pitkille matkoille tai maastoon - se on siis eräänlainen pieneen tilaan mahtuva kaupunkipyörä. Taittopyörä maksaa yleensä enemmän kuin samantasoiset perinteiset pyörätyypit.
Tandempyörällä tarkoitetaan yleensä polkupyörää, jossa samanaikaisesti voi olla kaksi ajajaa. Tandemista on myös valmistettu malleja, joissa voi olla kolme tai jopa useampiakin ajajia. Ulkonäöllisesti tandempyörän erottaa tavallisesta pyörästä pidempi runko, jossa satulanpaikat ja polkimet ovat kullekin ajajalle erikseen. Tyypillistä tandemille on myös paksummat runkoputket, jotta pyörä kestäisi useamman ihmisen painon. Etu- ja takapyörissä on myös tavallista enemmän puolia suuremman painon vuoksi.
Markkinoilla on useita erilaisia tandemeja erilaisiin tarkoituksiin: maastotandemeja, maantietandemeja, retkitandemeja tai hybriditandemeja. Koska tandemissa on kaksi tai useampi polkijaa, on se tasaisella nopeampi kuin yhden ajajan pyörä. Ajaminen poikkeaa kuitenkin tavallisista yhden ajajan pyörästä, koska kummankin polkijan on toimittava yhteistyössä varsinkin mäkiä noustessa - ajaminen tandemilla vaatiikin harjoittelua. Mutta jos tarkoitus on pyöräillä kahdestaan, on tandem tähän tarkoitukseen hyvä valinta.
Kiinteävälitteisellä temppupyörällä tarkoitetaan yleensä ratapyörän runkoon rakennettua kiinteävälitteistä pyörää, jossa on käyrän ohjaustangon sijasta hyvin kapea suora- tai hieman nouseva tanko. Kapea ohjaustanko on ketterämpi kaupunkiliikenteen seassa ajaessa, sillä se mahtuu paremmin autojonojen välistä ja sen ansiosta pyörällä voi helpommin tehdä erilaisia temppuja, kuten takaperin ajoa ja ohjaustangon pyöritystä ajon aikana. Kiinteävälitteisissä temppupyörissä ei yleensä ole lain vaatimia jarrulaitteita, vaan jarrutus suoritetaan polkimien liikettä vastustamalla.
Viime vuosina hitiksi nousseella läskipyörällä eli fatbikellä tarkoitetaan erittäin leveillä renkailla varustettua polkupyörää. Leveärenkaiset läskipyörät on alun perin kehitetty vaikeakulkuiseen maastoon, kuten lumeen, pehmeään hiekkaan tai soiseen maastoon. Leveämpi rengas mahdollistaa pienemmän paineen käytön ja siten pehmeämmän renkaan. Läskipyörän kuormankantokyky on myös erinomainen, joten se sopii hyvin hitaampitempoiseen retkeilyyn.
Kickbikeä eli potkupyörää ei välttämättä edes voi pitää täysiverisenä polkupyöränä, koska sitä ei varsinaisesti poljeta, vaan potkitaan. Kickbiken runko ei ole niin sanottu perinteinen kolmion muotoinen, eikä siinä ole polkupyörän voimansiirtoa. Potkupyörässä on kuitenkin kaksi rengasta ja se koostuu lähes samoista osista kuin polkupyöräkin, joten laskettakoon se myös erikoispyöräksi.
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen ja tarvitsee laajennusta. Voit auttaa Polkupyöräwikiä täydentämällä sitä.
|
Tässä luokassa ei ole sivuja eikä tiedostoja.
