Polkupyörän etuhaarukka on yksi tärkeimmistä polkupyörän ajokokemukseen vaikuttavista tekijöistä. Tämä tekijä vaikuttaa myös siihen kuinka hyvin pyörää voi ajaa pitämättä käsiä ohjaustangossa ts. kuinka vakaa pyörä ajossa tietyllä nopeudella on.
Etuhaarukka voi olla kiinteä tai joustava. Joustava osa lisää tyypillisesti reilusti pyörän painoa, joten asfaltti ja maantieajossa se ei yleensä ole toivottu ominaisuus.
Valmistusmateriaaleina käytetään Hi-Ten terästä, alumiinia ja komposiittia sekä näiden kombinaatioita. Nykyisissä tehdastuotanto materiaalivalinnoissa on vaikea saada ajokokemukseltaan optimaalista etuhaarukkaa järkevään hintaan.
Teräshaarukka ei välitä alumiinia joustavampana materiaalina epätasaisuuksista johtuvia iskuja, mutta on painava. Vastaavasti alumiini on keveämpi, mutta välittää tien epätasaisuudet kovempina iskuina. Yksi vastaus ongelmaan on joustava etuhaarukka, mutta se on yleensä kiinteää teräksistä etuhaarukaakin painavampi vaihtoehto.
Parhaissa vanhemmissa pyörissä käytettiin erilaisia ohennettuja teräskombinaatioita, jotka olivat keveitä ja joustavia. Näistä yksi suosituimmista on ollut Reynodls 531. Näitä ei enää valmisteta suuria määriä. Yhdysvalloissa on vielä valmistajia, jotka tekevät näitä.
Nämä vanhat hyvät tuotteet ovat käytännössä korvautuneet lyhyemmän elinkaaren omaavilla komposiittirakenteilla, joilla voidaan saavuttaa samat ominaisuudet keveämpinä - yleensä kestävyyden kustanuksella.
Toisaalta kirjoitushetkellä vallitsee runsas Cyclocross tarjonta keskihintaisten markettipyörien luokassa. Näissä on yleensä lyhyt joustokeula tarjoamassa ajomukavuutta suhteellisen tasaisille metsäpoluille. Tarjonnan vuoksi moni päätyy ostamaan joustokeulallisen polkupyörän.
Etuhaarukka kytkeytyy runkoon Ohjainlaakerilla. Etuhaarukan jatkeena on Ohjainkannatin. Tätä kutsutaan usein stemmiksi.
Etuhaarukka kytketään eturenkaan akseliin, joka voi olla kiristetty haarukkaan muttereilla tai pikalinkuilla.
Kiertellisen kaulaputken kiinnityksessä on kahdeksan osaa. Ne ovat ylhäältä alas lueteltuna